Onko Raamattu luotettava?

Koskaan ihmiskunnan historiassa Raamatun saatavuus ja lukeminen ei ole ollut yhtä helppoa kuin omana aikanamme. Lukutaidollisten osuus väestöstä on länsimaissa lähes sata prosenttia ja jopa kehitysmaat tulevat vauhdilla perässä, ja jos lukeminen ei ole syystä tai toisesta mahdollista, on Raamattua mahdollista kuunnella joko toisen lukemana tai tekniikan avulla. Kuitenkin monet ihmiset hyljeksivät tätä kirjaa, koska eivät pidä sitä luotettavana lähteenä nykyisenä järjen ja tiedon aikakautena. Ohessa on käsitelty muutamia asioita, miksi niin monet luottavat Raamattuun edelleen.

Raamatulla on muuttava voima

Vuosisatojen aikana lukemattomat ihmiset ovat kokeneet Jumalan muuttavan voiman pelkästään Raamattua lukemalla. Juopoista on tullut raittiita. Rikollisista on tullut kunnon kansalaisia. Ahneista on tullut anteliaita. Näitä esimerkkejä on lukematon määrä. Kun ihminen joutuu kosketuksiin Jumalan rakkauden kanssa, ymmärtää oman syntisyytensä ja tunnustaa syntinsä Vapahtajan ansioihin vedoten turvaa Vapahtajaan, herää hänessä vastarakkaus Jumalaa kohtaan, joka näkyy aina elämää uudistavana voimana, lähimmäisenrakkautena, hyvinä tekoina, jaloina periaatteina ja kuuliaisuutena Jumalan tahtoa kohtaan.

Raamattu on historiallisesti luotettava lähde

Etenkin valistuksen ajan alkaessa ja ateismin syntyessä nousi uskonnosta etäisyyttä ottavien keskuudessa tarve kyseenalaistaa Raamatun luotettavuus historiallisena teoksena. Varsinkin arkeologia on kuitenkin todistanut kriitikkojen väitteet epätosiksi kerta toisensa jälkeen. Alla muutamia esimerkkejä.

Lysanias. Kriitikot näkivät ongelman Luukkaan evankeliumin kolmannen luvun ensimmäisen jakeen suhteen, koska siinä mainitaan Lysaniaksen vaikuttaneen Abilenen neljännesruhtinaana Johannes Kastajan aikoihin, vaikka historia näytti osoittavan Lysaniaksen hallinneen noin 50 vuotta aikaisemmin ihan muualla. Tätä pidettiin malliesimerkkinä Raamatun epäluotettavuudesta, kunnes arkeologia löysi Dorikin temppelin raunioista kolikon. Siihen oli kaiverrettu teksti, jossa Lysaniaksen sanottiin olevan Abilenen neljännesruhtinas. Samannimisiä hallitsijoita oli ollut kaksi eri ajankohtina, mikä oli johtanut kriitikot harhaan.

Heettiläiset. Raamatussa viitataan heettiläisiin kansana (1. Moos. 15:20, 2. Moos. 3:8 ja Joos. 1:4), mutta ennen 1800-luvun loppua heistä ei ollut mitään historiallista tai arkeologista näyttöä Raamatun ulkopuolelta. Heettiläiset olivat siis kriitikkojen silmissä esimerkki siitä, kuinka todellisuus ja tarut menevät sekaisin uskovien kirjassa. Ranskalainen tutkija Charles Texier löysi kuitenkin ensimmäisen heettiläiskaupungin rauniot vuonna 1834. Tästä alkoi ketjureaktio, jonka seurauksena todisteita heettiläisistä löytyi valtavat määrät. Nykyisin heettiläisten olemassa olo on fakta, jota tukevat lukuisat Raamatun ulkopuoliset lähteet.

Pontus Pilatus. Kriitikot kyseenalaistivat Pilatuksen historiallisuuden, koska siitä ei ollut mitään näyttöä Raamatun ulkopuolella. Tähän tuli kuitenkin muutos vuonna 1961, jolloin Kesareasta löytyi kalkkikivi, johon oli kaiverrettu Pontius Pilatuksen nimi osana pidempää tekstiä. Myöhemmin, vuonna 2018, Herodes Suuren rakennuttamasta linnoitetusta palatsista, Herodionista, löydettiin muinainen sinettisormus, johon myös oli kaiverrettu Pilatuksen nimi.

Kuolleenmeren kirjakääröt. 1900-luvun alkupuolelle saakka kriitikkojen keskuudessa kyseenalaistettiin Raamatun oikeellisuus, koska sitä oli vuosisatojen aikana kopioitu lukemattomat kerrat. Näissä kopioinneissa ajateltiin kirjoitusten sisällön kärsineen merkittävästi, mikä kyseenalaisti Raamatun luotettavuuden. Vuonna 1947 tehtiin kuitenkin valtava löytö Kuolleenmeren rannalla Qumranissa olevista luolista. Sinne oli varastoitu saviruukkuihin Vanhan Testamentin kirjoituksia yli 300 vuotta ennen ajanlaskun alkua. Ne olivat säilyneet siellä koskematta yli kaksituhatta vuotta. Kun niitä verrattiin vuosisatojen läpi kopioituihin teksteihin, olivat erot käytännössä olemattomia. Alkuperäiset kääröt ovat nähtävissä Israelin kansallismuseossa Jerusalemin lähistöllä.

Raamatun profetiat ovat toteutuneet

Kuolleenmeren kirjakääröt ovat merkittäviä myös toiselta kannalta, koska ne sisältävät Vanhan Testamentin kirjoituksia, joissa Jeesuksen syntymä, elämä, kuolema ja toiminnan ajankohta on kuvattu hätkähdyttävällä tarkkuudella satoja vuosia etukäteen.

Jeesuksen syntymäpaikka. Profeetta Miika kertoi paikan, jossa Jeesus tulisi syntymään. Luukkaan evankeliumi kertoo Jeesuksen syntyneen verollepanon aikana Betlehemissä. Tarkka syntymävuosi on tuntematon, mutta Raamatun ilmoituksen pohjalta se ajoittuu aikaan ennen Herodeksen kuolemaa (joka tapahtui vuonna 4 e.Kr.). Kuitenkaan Jeesuksen syntymävuoden tarkka ajoittaminen ei ole kovin tärkeää profetioiden näkökulmasta.

Jeesuksen syntymisestä ei ole säilynyt historiankirjoihin tehtyä merkintää, mutta Raamatun sisäinen todistus tästä on osoitus profetian tarkasta toteutumisesta testamenttien välillä.

Jeesuksen toiminnan alku. Profeetta Danielille ilmoitettiin, että käskystä Jerusalemin jälleenrakentamiseksi (467 e.Kr.) olisi 483 vuotta (7 × 7 + 7 × 62), mikä tarkoittaisi vuotta 27 j.Kr. Uudessa Testamentissa meille puolestaan kerrotaan Johannes Kastajan toiminnan alku, joka oli samalla myös Jeesuksen toiminnan alku. Keisari Augustus teki Tiberiuksesta kanssahallitsijansa tietyissä Rooman provinsseissa kahta vuotta ennen kuolemaansa (14 j.Kr.). Tiberius alkoi siis hallita vuonna 12 j.Kr. Kun siihen lisätään 15 vuotta, tullaan vuoteen 27 j.Kr. joka sopii yhteen Danielin kirjan ilmoituksen kanssa.

Raamatun lisäksi Johannes Kastajan toiminnan ajankohdan on tallentanut historiaan Flavius Josefus, joka myös merkitsi muistiin Johanneksen kuoleman. Vaikka Jeesuksen kasteen ajankohtaa hän ei olekaan merkinnyt muistiin, antaa Johanneksen suhteellisen lyhyen elämän ja toiminnan ajanjakso rajat, joiden sisään vuosi 27 j.Kr. sijoittuu.

Jeesuksen kuolema. Jesajan kirjan luku 53 toteutui Jeesuksen kuoleman suhteen tarkasti, mikä löytyy kuvattuna kaikista neljästä evankeliumista. Myös siihen liittyvä syntiuhrisymboliikka ja sen muutos ymmärettiin täysin, ja on kuvattuna Paavalin kirjeessä heprealaisille.

Raamattu on ihmeellinen

Profetioiden lisäksi Raamatussa on monia hienoja rakenteita ja vertauskuvia, jotka liittävät Vanhan ja Uuden Testamentin kirjoitukset yhdeksi kokonaisuudeksi. Niiden voidaan nähdä olevan eräänlaisia sormenjälkiä Jumalallisesta innoituksesta.

Kiastiset rakenteet. Vanhan Testamentin runollisista kirjoista löytyy sille ajalle tyypillisiä kiastisia rakenteita. Yksinkertaiset paikalliset kiasmat ovat lähinnä runollisen ilmauksen tyylillisiä menetelmiä, mutta suuressa mittakaavassa niissä voidaan nähdä jotain inhimillistä luovuutta suurempaa. Ohessa on yksinkertainen esimerkki kiasmasta Jesajan kirjassa (Jes. 11:13b), jossa rakenne kulkee Efraimista Juudaan ja takaisin:

Vastaavia rakenteita löytyy myös Uudesta Testamentista:

Kiasmat tulevat merkittävimmiksi, kun ne kattavat pitkiä tekstijaksoja, kuten Joosefin elämään liittyvät tekstit 1. Mooseksen kirjassa. Siinä kiasma huipentuu anteeksiannon näkyvään ilmaisuun, kun Joosef kutsuu veljet lähelleen, ja siten se korostaa armon yhdistävää voimaa, joka heijastelee tulevan Messiaan uhrin kautta saatua sovitusta.

Mielenkiintoiseksi kiasmat muuttuvat, kun ne kattavat kokonaisen kirjan Raamatussa. Ohessa on yksi Ilmestyskirjasta löytyvä kiasma, jonka perusteella kirjan painopiste voidaan nähdä selvästi.

Ilmestyskirjan painopiste on siis Kristuksen ja Saatanan välinen taistelu, jonka ratkaiseva voitto saavutettiin Golgatan ristillä lähes kaksituhatta vuotta sitten. Tuo sama taistelu on jatkunut läpi koko historian, vaikuttaen sekä kaikkien ihmisten että myös enkelien jokapäiväiseen elämään.

Typologia. Kiasmoja yksinkertaisempia mutta samalla salaperäisempiä rakenteita Raamatussa ovat tyypit ja antityypit. Yleensä niissä jokin Vanhan Testamentin asia heijastuu Uuden Testamentin asiassa. Tulee huomata, että typologia on eri asia kuin profetiat, vaikka typologisia symboleja voi olla osana profetiaa. Ohessa on esimerkki Daavidin ja Kristuksen välisestä typologiasta.

Hyvän ja pahan välinen taistelu

Raamattu antaa myös vastauksen kärsimyksen ongelmaan ja pahan valtaan maailmassa. Epäoikeudenmukaisuus, korruptio, ahneus, väkivalta, välinpitämättömyys ja ympäristön saastuminen kaikkine lieveilmiöineen rehottavat monin paikoin. Se saa ihmisen kaipaamaan jotain parempaa ja pysyvämpää. Jumalan sana paitsi kertoo, kuinka pahuus sai otteen planeetastamme, niin myös piirtää ääriviivat pahan ilmestymiseen maailmankaikkeuteen Lusiferin langetessa ylpeyteen ja vallanhimoon. Jobin kirja tarjoaa meille välähdyksen siitä, mitä kulissien takana tapahtuu hyvän ja pahan välisessä taistelussa. Kaikkein tärkeintä kuitenkin Raamatussa on se, että meille selvästi osoitetaan ratkaisu pahuuden ongelmaan, kun Jumala antoi ainoan poikansa kuolemaan ristillä. Siellä saavutetun voiton perusteella uskovalle annetaan toivo uudesta maasta, jossa pahuuden ja kuoleman kirous on vaihdettu vanhurskauden ja ikuisen elämän siunaukseen.

Maailman eniten käännetty ja myyty kirja on Raamattu. Se on antanut lukemattomille ihmisille toivon paremmasta tulevaisuudesta ja syvällisen merkityksen elämälle. Sitä kohtaan on aina esitetty kritiikkiä ja varmasti armonajan loppuun asti tullaan esittämään kritiikkiä perustautuen erehdykseen ja valheeseen. Kuitenkin se voima, joka sen sivujen kautta vaikuttaa, on paljon vakuuttavampi kuin koko maailman epäilijöiden kuoro. Jokaisen kannattaa ennakkoasenteet riisuen alkaa tutkia Jumalan sanaa avoimin ja rukoilevin mielin, koska se on ainoa koko ihmissuvulle annettu luotettava ilmoitus pelastuksesta.

Koska Jumalan viisaudesta maailma ei oppinut viisauden avulla tuntemaan Jumalaa, Jumala näki hyväksi saarnauttamansa hullutuksen kautta pelastaa ne, jotka uskovat. Juutalaiset vaativat ihmetekoja, ja kreikkalaiset etsivät viisautta, mutta me saarnaamme ristiinnaulittua Kristusta. ‒1. Kor. 1:21-23a

Lähteet

Kaikki yllä lainatut raamatunjakeet ovat Raamattu Kansalle Ry:n vuonna 2012 julkaisemasta raamatunkäännöksestä.